{"id":371,"date":"2022-09-07T07:38:51","date_gmt":"2022-09-07T07:38:51","guid":{"rendered":"https:\/\/hiilipuu-prod-22.atm.helsinki.fi\/hiilipuu\/?p=371"},"modified":"2022-09-07T07:38:53","modified_gmt":"2022-09-07T07:38:53","slug":"metsan-vuosi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/2022\/09\/07\/metsan-vuosi\/","title":{"rendered":"Mets\u00e4n vuosi"},"content":{"rendered":"\n
\n
\n

Boreaalisen mets\u00e4n vuosirytmi seuraa muutoksia alueensa subarktisessa ilmastossa, jossa tyypillisesti on vuosittain pitk\u00e4n kylm\u00e4 ja pime\u00e4 sek\u00e4 suhteellisen lyhyt l\u00e4mmin kausi. Boreaaliset mets\u00e4t ovat kosteita ja harvoin kuivuudesta k\u00e4rsivi\u00e4 ekosysteemej\u00e4, mutta talvisin vesi on kasveille k\u00e4ytt\u00f6kelvottomassa muodossa, j\u00e4\u00e4n\u00e4 ja lumena.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 boraalisen alueen erityisolosuhteet rajoittavat puulajien esiintyvyytt\u00e4. Parhaiten menestyneit\u00e4 puulajeja ovat ainavihannat havupuut, joilla on neulasmainen lehti. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi kuusi ja m\u00e4nty. N\u00e4m\u00e4 puulajit ovat erityisen hyvin sopeutuneita koviin talviolosuhteisiin: kapea latva on sopiva kest\u00e4m\u00e4\u00e4n lumimassojen painon, neulasten tumma s\u00e4vy pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 tehokkaasti l\u00e4mp\u00f6s\u00e4teily\u00e4, pienet, neulasmaiset lehdet kest\u00e4v\u00e4t hyvin kuivuutta ja kovia olosuhteita ja niin edelleen. Havupuiden ainavihanta kasvutapa my\u00f6s mahdollistaa yhteytt\u00e4misen aloittamisen aikaisin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 heti sopivien olosuhteiden <\/a>koittaessa.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4rj\u00e4t\u00e4kseen ilmaston m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vuosirytmiss\u00e4 puilla on s\u00e4\u00e4t\u00f6mekanismeja, jotka ohjaavat biologista aktiivisuutta eri vuodenaikoina. S\u00e4\u00e4ilmi\u00f6iden aikataulu vaihtelee vuodesta toiseen, ja puiden on kyett\u00e4v\u00e4 vastaamaan t\u00e4h\u00e4n vaihteluun. Voimme sanoa, ett\u00e4 puut osaavat \u201clukea s\u00e4\u00e4t\u00e4\u201d ja toimia sen mukaan: puut ovat aktiivisia ja kasvavat l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 ajanjaksona ja vaipuvat lepotilaan, dormanssiin, ep\u00e4aktiivisen kylm\u00e4n jakson aikana. Huomattavimmat tapahtumat liittyv\u00e4t lepotilan ja aktiivisen jakson vaihteluun. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 voimme havaita puun her\u00e4\u00e4v\u00e4n ja syksyll\u00e4 valmistautuvan dormanssiin.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4n her\u00e4\u00e4minen<\/h3>\n\n\n\n

Aikainen kev\u00e4t on kasveille vaikeaa aikaa, sill\u00e4 olosuhteet ovat sek\u00e4 hyv\u00e4t ett\u00e4 vaaralliset. Valon ja suojal\u00e4mp\u00f6tilojen esiintyvyyden lis\u00e4\u00e4ntyminen on kasveille mieluista, mutta l\u00e4mp\u00f6tila pysyttelee useimmiten viel\u00e4 pakkasen puolella. Kasvit eiv\u00e4t voi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti hy\u00f6ty\u00e4 kohentuneista olosuhteista sill\u00e4 tilanne sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s rajoittavia tekij\u00f6it\u00e4: Maa voi olla viel\u00e4 j\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja ilma kuivaa, joten aina lumen ja maan sulamiseen asti olosuhteet muistuttavat kasveille kovaa kuivuutta. Lis\u00e4ksi pakkasen puolella sahaavat l\u00e4mp\u00f6tilat aiheuttavat j\u00e4\u00e4tymisriskin. Siksi kasvit ovat varovaisia, eik\u00e4 aineenvaihdunta aktivoidu hetkess\u00e4 vaan v\u00e4hitellen, kun kasvi mukautuu, palautuu ja hidastuu uudelleen tarpeen mukaan. Talvilevon purkautumista kutsutaan suveentumiseksi, ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 asteittaista soluveden lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4, yhteytyskyvyn palautumista ja tiukkaa vedenk\u00e4ytt\u00f6kontrollia. Palautumisprosessia s\u00e4\u00e4telee korkeiden l\u00e4mp\u00f6tilojen esiintyminen. Kasvi aktivoi aineenvaihduntansa t\u00e4ysin, kun tarpeeksi kauan jatkunut l\u00e4mmin jakso antaa olettaa, ettei kylmi\u00e4 kausia en\u00e4\u00e4 tule. N\u00e4in tapahtuu yleens\u00e4 loppukev\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Alkukev\u00e4ille tyypillinen mutta kasveille vaarallinen yhdistelm\u00e4 on hyvin aurinkoinen mutta viel\u00e4 varsin kylm\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. T\u00e4llaisissa olosuhteissa lehdet vastaanottavat paljon valoenergiaa, jota ne eiv\u00e4t kuitenkaan kykene k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kylm\u00e4n s\u00e4\u00e4n aiheuttaman aineenvaihdunnan hitauden takia. T\u00e4m\u00e4 liiallinen energia voi aiheuttaa tuhoja yhteytt\u00e4misrakenteissa. Tuhojen est\u00e4miseksi kasvi muuttaa liian energian l\u00e4mm\u00f6ksi ja voi tilap\u00e4isesti jopa mukautua ylivaloon laskemalla valoa ker\u00e4\u00e4vien pigmenttien tehokkuutta. Liika valo kylmin\u00e4 kev\u00e4tp\u00e4ivin\u00e4 ei siis hy\u00f6dyt\u00e4 kasvia vaan on pikemminkin ongelma, sill\u00e4 se voi lis\u00e4ksi hidastaa yhteytyskyvyn palautumista. T\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4, jossa yhteytyskyky laskee liiallisen valon seurauksena, kutsutaan fotoinhibitioksi. Se voi tapahtua mihin vuodenaikaan tahansa, mutta on erityisen vaarallista alkukev\u00e4isin.<\/p>\n\n\n\n

Loppukev\u00e4\u00e4ll\u00e4 hallan ja j\u00e4\u00e4tyneen veden aiheuttamat rajoitteet h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t. Meristeemit eli kasvusolukot aktivoituvat ja kasvi valmistautuu kasvuun, silmujen puhkeamiseen, uusien versojen kehittymiseen ja varsien paksuuntumiseen. Palautumisprosessi on kuluttava: puun tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huomattavat m\u00e4\u00e4r\u00e4 energiaa, mink\u00e4 voi havaita korkeina hengitysnopeuksina suveentumisen eli talvilevon purkautumisen aikana.<\/p>\n\n\n\n

Kes\u00e4n kasvuaika<\/h3>\n\n\n\n

Alkukes\u00e4ll\u00e4 aineenvaihdunta on tehokasta, ja biologinen aktiivisuus on korkeimmillaan suopeissa olosuhteissa. Kes\u00e4ll\u00e4 yhteytys k\u00e4y t\u00e4ydell\u00e4 teholla, mit\u00e4 rajoittavat en\u00e4\u00e4 vain hetkelliset ja p\u00e4ivitt\u00e4iset l\u00e4mp\u00f6tilat<\/a>, valon m\u00e4\u00e4r\u00e4<\/a> ja veden saatavuus. T\u00e4m\u00e4 jakso on kasvukeskeist\u00e4. Versot pidentyv\u00e4t ja kasvattavat uuden neulasvuosikerran ja kukinnot. My\u00f6s puun runko ja juuret kasvavat.<\/p>\n\n\n\n

Keskikes\u00e4ll\u00e4 aktiivisuus alkaa keskitty\u00e4 kasvun sijaan varastointiin, ja siit\u00e4 l\u00e4htien puu on kasvava varasto, jonka avulla tulisi p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 aina seuraavan kasvukauden alkuun. T\u00e4m\u00e4n jakson aikana puu kasvattaa my\u00f6s uudet silmut, jotka talvehtivat ja kasvavat t\u00e4yteen mittaansa vasta seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kasvun aikana energiantarve on huomattava ja siksi hengitys on nopeaa. My\u00f6hemmin syksyll\u00e4 tarve v\u00e4henee, ja hengitysnopeus laskee asteittain kohti syksyn alhaisia tasoja. Voimakas haihdunta<\/a> kes\u00e4ll\u00e4 pienent\u00e4\u00e4 huomattavasti maan vesivarastoja. Pienenevist\u00e4 varastoista aiheutuu kuitenkin harvemmin ongelmia sateisella boreaalisella alueella.<\/p>\n\n\n\n

Syksyn hiipuva aktiivisuus<\/h3>\n\n\n\n

Alkusyksyll\u00e4 puut viel\u00e4 yhteytt\u00e4v\u00e4t kuten kes\u00e4ll\u00e4, vaikka heikentyneet olosuhteet kuten valon intensiteetin lasku pienent\u00e4v\u00e4t tuotosta. Jakson loppua kohti my\u00f6s yhteytyskapasiteetti laskee. Puun juuret jatkavat kasvuaan my\u00f6h\u00e4iseen syksyyn, vaikka muiden osien kasvu onkin jo pys\u00e4htynyt.<\/p>\n\n\n\n

Lehtien ja neulasten syksyinen variseminen puista on lakastumisprosesseista huomattavin. Lakastuminen mahdollistaa ravinteiden kierr\u00e4tt\u00e4misen kudoksista, joita ei en\u00e4\u00e4 tulla k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Syksyisin puut valmistautuvat kohtaamaan tulevan talven ja kev\u00e4\u00e4n vaikeat olosuhteet. T\u00e4m\u00e4 prosessi on nimelt\u00e4\u00e4n karaistuminen, ja sit\u00e4 aktivoivat p\u00e4iv\u00e4n pituus ja ilman l\u00e4mp\u00f6tilan kehitys. Karaistumisen tarkoituksena on v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4\u00e4kiteiden syntymisen ett\u00e4 kev\u00e4\u00e4n ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4isen valon aiheuttamat ongelmat. Karaistuminen pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n mm. solukalvojen stabiloimista ja eri solunesteiden pitoisuuksien muutoksia, esimerkiksi soluveden m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4henee. Syksyisin sadem\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat huomattavia. Lis\u00e4ksi mets\u00e4 haihduttaa entist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n, joten vesi varastoituu maahan.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ihin valmistelutoimiin tarvitaan taas lis\u00e4energiaa, mik\u00e4 kasvattaa hengityksen l\u00e4mp\u00f6tilariippuvuutta hieman tavanomaista korkeammaksi verrattuna loppukes\u00e4\u00e4n, mutta kev\u00e4\u00e4seen ja alkukes\u00e4\u00e4n verrattuna hengitys ei kuitenkaan ole erityisen nopeaa.<\/p>\n\n\n\n

Talvidormanssi<\/h3>\n\n\n\n

Kylm\u00e4n vuodenajan l\u00e4pi puut pysyttelev\u00e4t tilassa, jossa ne suojelevat itse\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n lepotilan aikana kasvisolujen rakenne ja fysiologia poikkeaa aktiivisesta ajasta, sill\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 solut ovat karaistuneet siet\u00e4m\u00e4\u00e4n alhaisia talvil\u00e4mp\u00f6tiloja. Karaistumisen p\u00e4\u00e4tarkoitus on est\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4kiteiden muodostuminen solun sis\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Puut siis kuluttavat talven tekem\u00e4tt\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Ekosysteemeihin muodostuneesta erist\u00e4v\u00e4st\u00e4 lumikerroksesta ne hy\u00f6tyv\u00e4t monin tavoin, sill\u00e4 lumen alla on yl\u00e4puolista ilmaa l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4t olosuhteet. Pienet kasvit, pieneli\u00f6t ja maan aktiivisuus p\u00e4\u00e4osin hy\u00f6tyv\u00e4t lumisuojasta. Lumi toimii my\u00f6s vesivarastona.<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Boreaalisen mets\u00e4n vuosirytmi seuraa muutoksia alueensa subarktisessa ilmastossa, jossa tyypillisesti on vuosittain pitk\u00e4n kylm\u00e4 ja pime\u00e4 sek\u00e4 suhteellisen lyhyt l\u00e4mmin kausi. Boreaaliset mets\u00e4t ovat kosteita ja harvoin kuivuudesta k\u00e4rsivi\u00e4 ekosysteemej\u00e4, mutta talvisin vesi on kasveille k\u00e4ytt\u00f6kelvottomassa muodossa, j\u00e4\u00e4n\u00e4 ja lumena. N\u00e4m\u00e4 boraalisen alueen erityisolosuhteet rajoittavat puulajien esiintyvyytt\u00e4. Parhaiten menestyneit\u00e4 puulajeja ovat ainavihannat havupuut, joilla on… Read More »Mets\u00e4n vuosi<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"neve_meta_sidebar":"","neve_meta_container":"","neve_meta_enable_content_width":"","neve_meta_content_width":0,"neve_meta_title_alignment":"","neve_meta_author_avatar":"","neve_post_elements_order":"[\"title\",\"meta\",\"thumbnail\",\"content\",\"tags\"]","neve_meta_disable_header":"","neve_meta_disable_footer":"","neve_meta_disable_title":"","footnotes":""},"categories":[25],"tags":[],"class_list":["post-371","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkelit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/371","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=371"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/371\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":379,"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/371\/revisions\/379"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=371"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=371"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hiilipuu.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=371"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}